Tervetuloa kotiin ylläripylläri!

Hieman selvennystä otsikkoon, meille on siis muuttanut uusi perheenjäsen:) Vaikka kanien blogiin tätä kirjoittelen, on uusi asukki kuitenkin hamsteri.
Ajattelin tänne kirjoitella hamsun hieman epätavallisen tavan, jolla se meille tuli.

Olin suunnitellut uuden hamsterin ottoa, mutta vasta kesällä. Minulla ei siis ollut mitään tarkoitusta hankkia uutta hamstraajaa tänne.
Tuttavani kysyi, että voisinko ottaa hänen kuusi viikkoisen syrkkinsä hoitoon. Tarkoitus olisi, että hoitojakson aikana saisin hamsusta kesymmän niin, että perheen pienimmätkin pystyisivät sitä käsitellä. Minua etukäteen varoitettiin, että hamsteri on ihan "hullu", sen lempipuuhia oli sormien teurastaminen ja rääkyminen. Noh, uteliaana ihmisenä otin tietysti haasteen vastaan!

Hamsun nähtyäni, olin ihan myyty. Vaikka se tuijotti minua vihaisesti tihrustaen ja rääkyi, oli se rakkautta ensisilmäyksellä. Tiedän, että tämä kuulostaa kliseiseltä, mutta niin se vain on.
Sain maistiaisia neidin käytöksestä kun laitoin sille terraa valmiiksi. Hamsteri kiljui ja rääkyi aina kun kävelin sen kuljetushäkin ohi. Tässä vaiheessa rupesi jo naurattamaan, otus kiljui täyttä kurkkua, vaikken edes katsonut sitä päin!
Kun tuli aika siirtää pikkuinen terraan, sain lahjaksi ilkeää irvistelyä ja hampaita.

Jo pian hamsu alkoi rauhoittua ja antoi käsitellä reviirinsä ulkopuolella jo jotenkin. Kotiansa otus puolusti terhakkaasti, joten paljain käsin ei sitä sieltä voinut nostaa. Onneksi putket auttoivat tässä hommassa. Neiti teki kyllä selväksi, ettei se pitänyt minusta. En ole ikinä kuullut hamsteria, joka kiljuu niin kovaa! Pari päivää kodissamme raikui kaunis "iiikkk,äääkkk" kun pieni neiti osoitti tyytymättömyytensä.
Pikkuhiljaa kauhukakara rauhottui, vaikka kiukkuisia puuskia vielä tuli. Sen uskalsi jopa nostaa terrasta ilman pelkoa nirhatuista sormista. Ihastuin vain neitiin päivä päivältä enemmän. Oli niin ihana tunne, kun huomasin neidin luottavan minuun, pikkuhiljaa.

Pidin omistajaa ajan tasalla kertoen meidän edistymisestä. Eilen sain soiton omistajalta ja hän kertoi miettineensä, että neidistä ei varmaankaan koskaan saa lapsien käsiteltävää hamsua. Näin kertoen hän kysyi, että haluanko pitää hamsun itselläni. En harkinnut hetkeäkään vastatessani "kyllä!".

Näin pieni hamsu kotiutui tänne. Nimekseen neiti sai Es un bombón, joka on Espanjaa ja tarkoittaa joko "hän on oikea herkku" tai "hän on suklaakonvehti". Rakastan Espanjan kieltä ja nimi sai siitä alkunsa. Kutsumanimeltään neiti on kuitenkin Hilppa.

 

 

 

Jatkossa Hilpan kuulumisia löytyy myös blogista:)